Maailmankaikkeus on yhteinen ja jakamaton. Ihmisen täytyy ottaa tämä huomioon kaikessa toiminnassaan, vaikka Suomi olisikin kaikkein rakkain ja paras. Presidentti Niinistön mukaan satavuotiaan Suomen tärkeitä sanomia on: "Sinä voit hyvin, kun kukaan ei voi pahoin." Hänen uudenvuodenpuheensa sisältää mielestäni kolme osallisuutta korostavaa isoa asiaa: Varjojen maa, Tosiasioiden tunnustaminen (Urho Kekkonen) ja "Tarttis tehrä jotain" (Mauno Koivisto).
VARJOJEN MAA
Varjojen maassa, siis kosmoksessa, ei ole paratiisisaaria millään, määritelmällä, millekään joukolle, millään rajoilla. Vaikka hyvää onkin enemmän kuin pahaa, vihapuheet lisääntyvät, pahuus tulee näkyvämmäksi ja raaistuu. Käänteen Onnen maata kohti saamme aikaan vain rakkaudenteoilla ja vahvistamalla turvaa ja rauhaa.
Kirjallisuuden nobelitta jäänyt Leonard Cohen valottaa samaa asiaa vähän ennen kuolemaansa vieläkin hurjemmin ja suoremmin: A million candles burning/For the help that never came/You want it darker/We kill the flame.
TOSIASIOIDEN TUNNUSTAMINEN
Kaikkein köyhimpien ja kaikkein rikkaimpien määrä lisääntyy. Niinistö jatkaa: "Kaikki eivät juhli kanssamme. Ilotulitukset, juhlan humut, saati juhlapuheiden sanat; niistä on vaikea ilahtua, jos oma elämä on liian vaikeaa."
Vastakkainasettelun aika ei olekaan ohi. Hallitus manaa politiikallaan luokkayhteiskunnan paluuta. Nyt jo muinaisten mainoskampanjoiden populistiporvarista on tullut laaja-alainen ajattelija, hänessä on ainakin häivähdys työväenpresidenttiä. Ihmiset voivat ymmärtää toisiaan "silmästä silmään". Yhteistyö sujuu ilman teennäisiä ristiriitojen "aika on ohi" -ilmauksiakin.
"TARTTIS TEHRÄ JOTAIN"
Talouselämän, koulutuksen ja sivistyksen pohdinnan presidentti jätti hallitukselle, eduskunnalle ja muille asiantuntijoille, vaikka ihmisen suhde luontoon tähän arvomaailmaan kuuluukin samoin kuin suhden kieleen ja kulttuuriin.
Koska olen vain viraton ajattelija, minä voin antaa muutaman iskulauseen tyyppisen ja vähän suorasanaisemmankin ohjeen hallitukselle ja samalla muillekin:
Köyhien kyykyttäminen lopetettava.
Vastakkainasettelun lisääminen ja luokkayhteiskunnan paluu estettävä.
Koulutus ja sivistys kuntoon. Tässä asiassa kannattaa tutustua nobelistimme Bengt Holmströmin ajatuksiin. Sen sijaan osittain virheelliseltä vaikuttaa hänen palkkapoliittinen ajattelunsa, joka on samansuuntaista erään kuuluisan pakolaismonijohtajan kanssa.
Globaali näkökulma selkeämmin johtamaan kuntien, valtioiden sekä EU:n, YK:n ja muiden yhteenliittymien toimintaa ja politiikkaa.
Pienimpien veroprosenttien kuntien, esimerkiksi Espoon, näytettävä mallia muille ja pysäytettävä rikkaimpien ja köyhimpien toimeentuloerojen kasvu sekä vähennettävä köyhimpien määrää.
Soisin, että Arvoisa Tasavallan Presidentti Niinistö ja kansalaisetkin voisivat yhtyä joihinkin näistä ajatuksistani.