Minun on syytä nöyrtyä mutta jatkakaa te, ja jos kohtaatte minut vielä, uskokaa, olen edelleen kasvamisen ja kasvatuksen puolella.
Tiedän, mitä olen tehnyt opettajien ja samalla myös oppilaiden hyväksi, ja tämän työn kautta olen oppinut arvostamaan itseäni ja lähimmäisiäni. En voi sille mitään, etteivät monet muut äänestäjät Teidän lisäksenne ole kokeneet samoin.
Iloitaan yhdessä vastuuseen päässeistä hyvistä edunvalvojista.
On hiljaisempi aika, en tästä enää kehity ja populistiksi en rupea.
Asiallisia, purevia, ironisia, leikkisiä, sarkastisia, humoristisia ja sydämellisiä kommentteja maailmasta, jossa kuljemme.
torstai 25. maaliskuuta 2010
lauantai 20. maaliskuuta 2010
EDUNVALVONNAN AAKKOSET JA OPPIMÄÄRÄ
Olen toiminut opettajien ammattiyhdistystehtävissä koko työurani ajan, siis hyvin pitkään. Kokemus on vahvuus, mutta jos tulee ylimieliseksi, kaikkitietäväksi, olisi osattava luopua, koska silloin häviää myös innostus ja tarmo – alkaa vain ylpeillä norsunluutornissaan eikä pysty kouluttamaan uusia toimijoita, näkemään heidän ja omia todellisia vahvuuksiaan ja työskentelemään niiden avulla yhteiseksi hyväksi.
Minun ykköstoiminta-alueeni, kotikenttäni on aina ollut kasvatuksen ja opetuksen voimavarojen, resurssien turvaaminen. Johtamani OAJ:n Espoon ja Kauniaisten paikallisyhdistyksen toiminta onkin tiivistynyt kolmeen pääkohtaan: vaikutetaan, tiedotetaan, tehdään yhteistyötä – siis tulipalojen estämistä enemmän kuin niiden sammuttamista. Toki silloin nuorena olin myös kovin kiinnostunut palkkaluokista ja erilaisista lisistä ja muistankin monenlaisia mielenkiintoisia yksityiskohtia palkkajärjestelmämme historiasta.
Olen kahden vuoden ajan osallistunut OAJ:n luottamusmiehille ja paikallisyhdistysten puheenjohtajille järjestämään kahdeksanpäiväiseen edunvalvonnan perusopintojen kurssiin, jossa perehdytään nimenomaan virka- ja työehtosopimuksiin (OVTES, KVTES), lainsäädäntöön ja neuvottelutaitoon. Näin olen halunnut kohdata uusia haasteita ja oppia entistä paremmin neuvomaan ja auttamaan opettajia heidän yksilöllisissä ongelmissaan ja korjaamaan valtakunnallisesti sopimus- ja lainsäädäntöpuutteita.
Hyvä luottamusmiesjärjestelmä on ammattijärjestön jäsenten paras turva. Onkin todella ilahduttavaa, että uudessa sopimuksessa parannetaan luottamusmiesten asemaa. Myös paikallisyhdistyksemme toukokuun koulutus- ja vaikuttamisseminaariin kutsumme työnantajien ja jäsenyhdistysten lisäksi luottamusmiehet.
Olen tiimityön kannattaja, ja mielestäni OAJ:ssä peruskoulun ja lukion opettajien pitää pystyä nykyistä parempaan yhteistyöhön – mutta samalla myös entistä parempaan yhteistyöhön muiden opettajaryhmien kanssa. Ainakin meillä Espoossa ja Kauniaisissa on hyviä kokemuksia tästä. Olenkin valmis viemään tätä tietotaitoa OAJ:n valtuustoon.
Valitsijayhdistykseni kokoonpano tukee mahdollisuuksiani. Sen asiamies on luokanopettaja, luottamusmies ja palkkasihteeri Markku Kälviä. Muiden jäsenien virkanimikkeet ovat historian ja yhteiskuntaopin lehtori, ruotsin ja englannin kielen lehtori, matematiikan ja fysiikan lehtori, kuvataiteen lehtori ja laaja-alainen erityisopettaja. Itse olen äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori enkä kiistä sitä, että olen kirjarakas ja suomenkielirakas.
Olin taas viime syksynä puhumassa Länsi-Uudenmaan piirin väelle lempiaiheestani, miksi osaamisen edistämisen ja syrjäytymisen ehkäisemisen vuoksi kannattaa panostaa kasvatukseen ja opetukseen. Pohdin myös, mitä ”säästöistä”, oikeammin leikkauksista seuraa. Olin pyytänyt myös kommentit piirimme puheenjohtajalta Markku Tikkaselta sekä palkkasihteereiltämme Kiti Ikoselta ja Markku Kälviältä, joka jyrähti mielestäni osuvasti: ”Opettajan näkökannalta: Työuupumus tulee lisääntymään, turhautuminen yms. seikat tulevat vaikuttamaan siten, että monet opettajat vaihtavat alaa pysyvästi. Pitkällä aikavälillä tämä merkitsee ilman muuta opetuksen ja oppimisen tason heikentymistä. Suomi pärjää tässä kovassa maailmassa ainoastaan osaavien ihmisten ansiosta. Onko tulevaisuuden Suomi alikehittynyt takapajula? Työnantajan näkökannalta: Työnantaja on ilmoittanut, että palkkakilpailukyky on yksi elementti taisteltaessa koulutetusta työvoimasta. Se, mitä nyt tehdään, ei mitenkään edistä tätä näkökantaa, päinvastoin. Työolosuhteiden kuntoon saattaminen kenties helpottaisi työurien pidentymistä. Nykyinen meno johtaa päinvastaiseen tulokseen.”
Mitä edunvalvonta siis on? Tähän kysymykseen voisi vastata jopa tietokirjan verran. Minusta kyse on oman ryhmänsä etujen ajamisesta vilpittömin ja rehellisin keinoin. Meille opettajille sen pitäisi olla siinä mielessä kohtuullisen helppoa, että kukaan ei voi kiistää osaamisen merkitystä. Keskenämme haasteet ovat kovia: kuuntele, malta mielesi, ole myönteinen, jaksa olla tyyni, vaikka ajattelisit, että toinen on ihan metsässä, pidä huolta myös itsestäsi.
Minun ykköstoiminta-alueeni, kotikenttäni on aina ollut kasvatuksen ja opetuksen voimavarojen, resurssien turvaaminen. Johtamani OAJ:n Espoon ja Kauniaisten paikallisyhdistyksen toiminta onkin tiivistynyt kolmeen pääkohtaan: vaikutetaan, tiedotetaan, tehdään yhteistyötä – siis tulipalojen estämistä enemmän kuin niiden sammuttamista. Toki silloin nuorena olin myös kovin kiinnostunut palkkaluokista ja erilaisista lisistä ja muistankin monenlaisia mielenkiintoisia yksityiskohtia palkkajärjestelmämme historiasta.
Olen kahden vuoden ajan osallistunut OAJ:n luottamusmiehille ja paikallisyhdistysten puheenjohtajille järjestämään kahdeksanpäiväiseen edunvalvonnan perusopintojen kurssiin, jossa perehdytään nimenomaan virka- ja työehtosopimuksiin (OVTES, KVTES), lainsäädäntöön ja neuvottelutaitoon. Näin olen halunnut kohdata uusia haasteita ja oppia entistä paremmin neuvomaan ja auttamaan opettajia heidän yksilöllisissä ongelmissaan ja korjaamaan valtakunnallisesti sopimus- ja lainsäädäntöpuutteita.
Hyvä luottamusmiesjärjestelmä on ammattijärjestön jäsenten paras turva. Onkin todella ilahduttavaa, että uudessa sopimuksessa parannetaan luottamusmiesten asemaa. Myös paikallisyhdistyksemme toukokuun koulutus- ja vaikuttamisseminaariin kutsumme työnantajien ja jäsenyhdistysten lisäksi luottamusmiehet.
Olen tiimityön kannattaja, ja mielestäni OAJ:ssä peruskoulun ja lukion opettajien pitää pystyä nykyistä parempaan yhteistyöhön – mutta samalla myös entistä parempaan yhteistyöhön muiden opettajaryhmien kanssa. Ainakin meillä Espoossa ja Kauniaisissa on hyviä kokemuksia tästä. Olenkin valmis viemään tätä tietotaitoa OAJ:n valtuustoon.
Valitsijayhdistykseni kokoonpano tukee mahdollisuuksiani. Sen asiamies on luokanopettaja, luottamusmies ja palkkasihteeri Markku Kälviä. Muiden jäsenien virkanimikkeet ovat historian ja yhteiskuntaopin lehtori, ruotsin ja englannin kielen lehtori, matematiikan ja fysiikan lehtori, kuvataiteen lehtori ja laaja-alainen erityisopettaja. Itse olen äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori enkä kiistä sitä, että olen kirjarakas ja suomenkielirakas.
Olin taas viime syksynä puhumassa Länsi-Uudenmaan piirin väelle lempiaiheestani, miksi osaamisen edistämisen ja syrjäytymisen ehkäisemisen vuoksi kannattaa panostaa kasvatukseen ja opetukseen. Pohdin myös, mitä ”säästöistä”, oikeammin leikkauksista seuraa. Olin pyytänyt myös kommentit piirimme puheenjohtajalta Markku Tikkaselta sekä palkkasihteereiltämme Kiti Ikoselta ja Markku Kälviältä, joka jyrähti mielestäni osuvasti: ”Opettajan näkökannalta: Työuupumus tulee lisääntymään, turhautuminen yms. seikat tulevat vaikuttamaan siten, että monet opettajat vaihtavat alaa pysyvästi. Pitkällä aikavälillä tämä merkitsee ilman muuta opetuksen ja oppimisen tason heikentymistä. Suomi pärjää tässä kovassa maailmassa ainoastaan osaavien ihmisten ansiosta. Onko tulevaisuuden Suomi alikehittynyt takapajula? Työnantajan näkökannalta: Työnantaja on ilmoittanut, että palkkakilpailukyky on yksi elementti taisteltaessa koulutetusta työvoimasta. Se, mitä nyt tehdään, ei mitenkään edistä tätä näkökantaa, päinvastoin. Työolosuhteiden kuntoon saattaminen kenties helpottaisi työurien pidentymistä. Nykyinen meno johtaa päinvastaiseen tulokseen.”
Mitä edunvalvonta siis on? Tähän kysymykseen voisi vastata jopa tietokirjan verran. Minusta kyse on oman ryhmänsä etujen ajamisesta vilpittömin ja rehellisin keinoin. Meille opettajille sen pitäisi olla siinä mielessä kohtuullisen helppoa, että kukaan ei voi kiistää osaamisen merkitystä. Keskenämme haasteet ovat kovia: kuuntele, malta mielesi, ole myönteinen, jaksa olla tyyni, vaikka ajattelisit, että toinen on ihan metsässä, pidä huolta myös itsestäsi.
Tunnisteet:
edunvalvonta,
Espoo,
lukio,
luottamusmiehet,
OAJ,
peruskoulu
torstai 18. maaliskuuta 2010
Keski-Espoon yhtenäinen peruskoulu tuhottu
Espoossa rakennetaan yhtenäisiä peruskouluja lainsäädäntömme mukaisesti. Mutta hups - tänään suomenkielinen opetuslautakunta tuhosi yhden kolmesta ensimmäisestä äänin 7 - 5.
Tämä on tätä lyhytjänteistä politiikkaa: kvartaalisäästöjä etsitään - pitkällä aikavälillä kalliiksi tulevia leikkauksia tehdään. Miksei sitten siirretty alaluokkia johonkin lähiyläkouluun? Olisi näin noudatettu edes lain kirjainta.
Tämä on tätä lyhytjänteistä politiikkaa: kvartaalisäästöjä etsitään - pitkällä aikavälillä kalliiksi tulevia leikkauksia tehdään. Miksei sitten siirretty alaluokkia johonkin lähiyläkouluun? Olisi näin noudatettu edes lain kirjainta.
Tunnisteet:
Keski-Espoo,
säästöt,
yhtenäinen peruskoulu
keskiviikko 17. maaliskuuta 2010
Keski-Espoon koulun koukerot
Keski-Espoon koulu (ent. Kirsti ja Suvela) on yksi Espoon kolmesta ensimmäisestä (lisäksi Maininki ja Kivenlahti, nyk. Maininki sekä Kalajärvi ja Pohjois-Espoo, nyk. Kalajärvi) samassa rakennuksessa ja hallinnossa jo ennen yhtenäisen peruskoulun lainsäädäntöä toimineesta ala- ja yläkoulusta.
Luonnollisesti yhtenäisiä peruskouluja on sitten rakennettu lisää. Kysymys kuuluukin, miksi virkamiesten ja luottamusmiesten (poliitikkojen) päätökset ovat olleet sellaisia, että nykylainsäädännön mukaista peruskoulua tosissaan aiotaan typistää lopettamalla siitä yläluokat suomenkielisen opetuslautakunnan päätöksellä. Eikö mitään viisaampaa mahdollisuutta ole? Jo pelkät oppilasmäärien ennusteet vaativat jotain muuta vaihtoehtoa.
Peruskoulut toimivat lähikouluperiaatteella. Oppilaat ja vanhemmat voivat toki hakeutua muuallekin vaikkapa painotuksen tai kielivalinnan vuoksi. Jos jotain koulua vieroksutaan - niinhän nyt väitetään - syy lienee väärässä politiikassa, vikaan menneissä päätöksissä, joita ei räjäyttämällä yläluokat lopullisesti korjata vaan vaativammilla keinoilla.
Turhista seinistä maksaminen on tuhlailua mutta niin on myös seiniensiirtelypolitiikka.
Luonnollisesti yhtenäisiä peruskouluja on sitten rakennettu lisää. Kysymys kuuluukin, miksi virkamiesten ja luottamusmiesten (poliitikkojen) päätökset ovat olleet sellaisia, että nykylainsäädännön mukaista peruskoulua tosissaan aiotaan typistää lopettamalla siitä yläluokat suomenkielisen opetuslautakunnan päätöksellä. Eikö mitään viisaampaa mahdollisuutta ole? Jo pelkät oppilasmäärien ennusteet vaativat jotain muuta vaihtoehtoa.
Peruskoulut toimivat lähikouluperiaatteella. Oppilaat ja vanhemmat voivat toki hakeutua muuallekin vaikkapa painotuksen tai kielivalinnan vuoksi. Jos jotain koulua vieroksutaan - niinhän nyt väitetään - syy lienee väärässä politiikassa, vikaan menneissä päätöksissä, joita ei räjäyttämällä yläluokat lopullisesti korjata vaan vaativammilla keinoilla.
Turhista seinistä maksaminen on tuhlailua mutta niin on myös seiniensiirtelypolitiikka.
Tunnisteet:
Keski-Espoo,
seinät,
yhtenäinen peruskoulu
lauantai 13. maaliskuuta 2010
Kivenlahden ja Soukan kirjastojen puolesta
Espoonlahden väliaikaisen aluekirjaston perustaminen ei voi olla peruste tuttujen ja turvallisten lähikirjastojen lakkauttamiselle, vaan niiden toimintaa voidaan jatkaa suunnitellusti esimerkiksi keskittämällä niihin vain tiettyjä toimintoja ja kehittämällä niistä ensisijaisesti lasten, nuorten ja vanhusten turvallisia sivistysolohuoneita.
Myöskään lopullisessa ratkaisussa joko tai -vaihtoehto ei voi olla ainoa mahdollisuus, vaan on tehtävä eri vaihtoehdot huomioiva kunnollinen ja perusteellinen tarveselvitys.
Espoonlahden asukkaiden hyvinvointi on ensisijaista. Ei se, että jollakin kenties olisi tarjolla jossakin tyhjentynyt tila johonkin hintaan, joka saattaa myös äkkiä nousta.
Myöskään lopullisessa ratkaisussa joko tai -vaihtoehto ei voi olla ainoa mahdollisuus, vaan on tehtävä eri vaihtoehdot huomioiva kunnollinen ja perusteellinen tarveselvitys.
Espoonlahden asukkaiden hyvinvointi on ensisijaista. Ei se, että jollakin kenties olisi tarjolla jossakin tyhjentynyt tila johonkin hintaan, joka saattaa myös äkkiä nousta.
Tunnisteet:
kirjasto,
Kivenlahti,
Soukka,
tarveselvitys
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)