Maailmantalous elpyy edelleen, ja Euroopan keskuspankki on tukenut toimillaan erityisesti euroalueen talouskasvua. Kaikki palkansaajat, eläkeläiset ja varsinkaan työttömät eivät ole saaneet nauttia kasvusta, vaan Suomenkin hallitus on suunnannut sen pääosin rikkaimmille. Kansa on jakautumassa kahtia, luokkayhteiskunnan paluu ainakin vaanii nurkan takana.
Toimeentuloleikkaukset ovat kohdistuneet jo ennestään huonoimmassa asemassa oleviin. Nyt vielä maamme hallitus mukamas lisää työllisyyttä heikentämällä yksipuolisesti irtisanomissuojaa. Tämä on vähintään kummallinen toimenpide oikeusvaltiossa ja sopimusyhteiskunnassa, jossa jo nyt asiallinen irtisanominen on kunnossa. Onko hallitus Unkarin ja Puolan tiellä?
Suomen kunnatkin peesaavat kuin käskystä hallituksen politiikkaa, vaikkei se olisikaan viisasta. Kotikuntani Espoon oikeiston voimin tehdyt poliittiset päätökset pakottavat mm. sivistystoimen jo eduskunnankin järjettömiksi toteamiin koulutusleikkauksiin. Tulevaisuutta nakertaa myös päätös lainanotosta. Sen sijaan rahastot ja niiden tuotto on kuin kaduilla pulleana tepasteleva pyhä lehmä, ja kuntaveroprosentti on Suomen pienimpiä.
Ja Suomen hallitus kompuroi itseään nopeammin eteenpäin. Kummalliselta kuulostaa myös väite, että kallis, byrokraattinen ja valtapoliittinen bisnes- ja maakuntavetoinen sote-uudistus pelastaisi osaltaan Suomen luottoluokituksen. Huono sote vain soten vuoksi on järjetön tavoite.
Nyt tarvitaan maailmanlaajuinen Kapitalismi kuriin -liike, mutta ihmiskasvoinen talous vaatii myös osaamista. Se ei voi olla vastuutonta populistista soopaa tai jatkuvasti lisääntyvää itsekästä tullinokittelua ja kauppasotaa. Vain yhdessä työtä tehden me selviämme - käyttäen järkeä, empatiaa ja viisautta.