Lauantain Hesarin pääkirjoituksen otsikko on Rehn sai kantaakseen superraskaan salkun ja etusivun pääotsikko on Rehnin salkun paino voi kasvaa vielä entisestään. Politiikan slangin punttisalilla ollaan, tangossa vanhat ja kuluneet painot, vaikka taitavatkin viestiä kohtuullisesti isoa asiaa ja vaikka uuttakin olisi saanut keksiä.
Miellyttävää tässä on, että Hesari markkinoi kerrankin osaajaa eikä populistia. Jos kaikki kepulaiset olisivat irrottautuneet vallanhimoisesta, vanhakantaisesta menneisyydestään niin kuin Olli Rehn, muut puolueet jäisivät nuolemaan näppejään.
Soinneissa on eroja ja olen varma, ettei Olli-poika erehdy räätälöimään virkoja kavereilleen edes näin vallan huipulla vaan paiskii oravannahkoja Suomen, Euroopan ja koko maailman hyväksi.
lauantai 28. marraskuuta 2009
lauantai 31. lokakuuta 2009
KANNATUSTULKINTAHUTKIMUKSIA
Toimittajan on saatava rahaa nielleestä gallupista uutinen aikaan keinolla millä hyvänsä.
Viikolla heräsin kelloradion totuuksiin: sosialidemokraatit kannatuksessaan kipurajoilla ja perussuomalaiset nousussa. Sitten haukuttiin demarijohtajat ja kehuttiin Brysselin kameleontti-Soinia. Muista ei paljon puhuttu.
Seuraavana päivänä oli tehty uusi tutkimus hutkia julkisuuteen: Nyt oli kriisissä keskusta ja persut. Mutta yllätys yllätys taas kehuttiin Soinia kuin käänteistä arvonlisäveroa. Kepulta tivattiin, onko se menneisyyden puolue.
Nämä uutiset saatiin aikaan yhdestä kahteen prosenttiyksikön muutoksilla aikaisempaan kannatukseen. Alaviitteessä kerrottiin, että virhemarginaali on suunnilleen sama.
Vaikka eräs kirjailija ja entinen toimittaja kertoikin minulle, että toimittajat ovat yleensä kestovihaisia, toivotan heidät päiväkoteihin ja kouluihin töihin: oppilaita ei tarvitse keksiä.
Kouluteemasta eräs EKPY järjestää infoa 25.11.2009 ja lähettelee kutsuja toimittajille: tiedossa todellisia uutisaiheita.
Toimittajan on saatava rahaa nielleestä gallupista uutinen aikaan keinolla millä hyvänsä.
Viikolla heräsin kelloradion totuuksiin: sosialidemokraatit kannatuksessaan kipurajoilla ja perussuomalaiset nousussa. Sitten haukuttiin demarijohtajat ja kehuttiin Brysselin kameleontti-Soinia. Muista ei paljon puhuttu.
Seuraavana päivänä oli tehty uusi tutkimus hutkia julkisuuteen: Nyt oli kriisissä keskusta ja persut. Mutta yllätys yllätys taas kehuttiin Soinia kuin käänteistä arvonlisäveroa. Kepulta tivattiin, onko se menneisyyden puolue.
Nämä uutiset saatiin aikaan yhdestä kahteen prosenttiyksikön muutoksilla aikaisempaan kannatukseen. Alaviitteessä kerrottiin, että virhemarginaali on suunnilleen sama.
Vaikka eräs kirjailija ja entinen toimittaja kertoikin minulle, että toimittajat ovat yleensä kestovihaisia, toivotan heidät päiväkoteihin ja kouluihin töihin: oppilaita ei tarvitse keksiä.
Kouluteemasta eräs EKPY järjestää infoa 25.11.2009 ja lähettelee kutsuja toimittajille: tiedossa todellisia uutisaiheita.
sunnuntai 11. lokakuuta 2009
KASVATUS JA OPETUS TAKAAVAT MENESTYKSEKKÄÄN TULEVAISUUDEN
Nyt vallitsevan syvän taloudellisen taantuman aikana on tärkeintä varmistaa, että osaaminen lisääntyy ja syrjäytyminen ehkäistyy. Näin kansantaloudellisesti opetukseen panostaminen on hyödyllistä ja parasta elvyttämistä mutta vaatii pitkäjänteistä, kärsivällistä ajattelua ja siis pidättäytymistä paniikkisäästöistä, leikkauksista, jotka vain lisäävät menoja sytyttämällä rahaa polttavia tulipaloja.
Vuodet 2009 - 2012 voivat olla hyvin tuhoisia opetukselle, sivistykselle ja sitä kautta koko Suomen hyvinvoinnille. Esimerkiksi Espoon korkein virkamiesjohto on tuottavuusohjelmissaan tuhon tiellä esittäessään esimerkiksi perusopetukseen kymmenen prosentin leikkausta.
Elvyttäminen on juuri nyt kaikkien mielissä. Suomi toki tarvitsee teitä, ratoja, rakennuksia - Espookin teatterin ja jalkapallohallin - mutta myös uusia kouluja ja kipeästi vanhojen korjaamista.
Haasteita riittää. Poliittisten päättäjien lisäksi kaikilla vaikuttajilla ja vallanpitäjillä on suuri vastuu yhteisestä menestyksestämme yli omien ahneiden tarpeiden.
12.10.2009 yöllä
Nyt vallitsevan syvän taloudellisen taantuman aikana on tärkeintä varmistaa, että osaaminen lisääntyy ja syrjäytyminen ehkäistyy. Näin kansantaloudellisesti opetukseen panostaminen on hyödyllistä ja parasta elvyttämistä mutta vaatii pitkäjänteistä, kärsivällistä ajattelua ja siis pidättäytymistä paniikkisäästöistä, leikkauksista, jotka vain lisäävät menoja sytyttämällä rahaa polttavia tulipaloja.
Vuodet 2009 - 2012 voivat olla hyvin tuhoisia opetukselle, sivistykselle ja sitä kautta koko Suomen hyvinvoinnille. Esimerkiksi Espoon korkein virkamiesjohto on tuottavuusohjelmissaan tuhon tiellä esittäessään esimerkiksi perusopetukseen kymmenen prosentin leikkausta.
Elvyttäminen on juuri nyt kaikkien mielissä. Suomi toki tarvitsee teitä, ratoja, rakennuksia - Espookin teatterin ja jalkapallohallin - mutta myös uusia kouluja ja kipeästi vanhojen korjaamista.
Haasteita riittää. Poliittisten päättäjien lisäksi kaikilla vaikuttajilla ja vallanpitäjillä on suuri vastuu yhteisestä menestyksestämme yli omien ahneiden tarpeiden.
12.10.2009 yöllä
keskiviikko 22. heinäkuuta 2009
Eräs rikas talousmies panee - ajattelemaan
Hyvä talous on kaiken perusta, ja siksi tarvitsemme sen asiantuntijoita - mieluummin erinomaisia kuin huonoja tumpeloita. Monelta jää kuitenkin huomaamatta, että osaamisen perusta luodaan lapsia ja nuoria kasvattamalla, opettemalla ja sivistämällä. Näihin investoimalla saadaan tulevaisuudessa todellisia säästöjä, joiksi nimitellään erilaisia leikkauksia varsinkin näin talouden taantuman aikaan.
Lama syvenee, työttömyys lisääntyy. Televisiossa sattumalta rikkaaksi päässyt tai joutunut talousmies leikkii mönkijällä ja yrittää hakata halkoja sekä väittää, että koulussa opettajat - ilmeisesti kaikki - kiusasivat häntä.
Ei paljon iloa heru meille suomalaisille, jos talous onnistuu sattumalta ja opetus on pahanmakuista. Ovatko talous- ja kasvatustiede tieteitä ollenkaan? Pitäisikö ne nimetä uudelleen talousanarkiaksi ja kasvatustaiteeksi? Vastaisivat paremmin käytäntöä.
Hyvä talous on kaiken perusta, ja siksi tarvitsemme sen asiantuntijoita - mieluummin erinomaisia kuin huonoja tumpeloita. Monelta jää kuitenkin huomaamatta, että osaamisen perusta luodaan lapsia ja nuoria kasvattamalla, opettemalla ja sivistämällä. Näihin investoimalla saadaan tulevaisuudessa todellisia säästöjä, joiksi nimitellään erilaisia leikkauksia varsinkin näin talouden taantuman aikaan.
Lama syvenee, työttömyys lisääntyy. Televisiossa sattumalta rikkaaksi päässyt tai joutunut talousmies leikkii mönkijällä ja yrittää hakata halkoja sekä väittää, että koulussa opettajat - ilmeisesti kaikki - kiusasivat häntä.
Ei paljon iloa heru meille suomalaisille, jos talous onnistuu sattumalta ja opetus on pahanmakuista. Ovatko talous- ja kasvatustiede tieteitä ollenkaan? Pitäisikö ne nimetä uudelleen talousanarkiaksi ja kasvatustaiteeksi? Vastaisivat paremmin käytäntöä.
sunnuntai 29. maaliskuuta 2009
YHDEN AATTEEN JA TUOTTAVUUDEN ESPOO
Täällä yksipuoluejärjestelmässä äänestäjien tahdosta tapahtuu, Neuvostoliitto toteutuu: kaupungin kärki on päättänyt "tuottavuusohjelmasta", suomeksi sanottuna leikkauslistasta. Miksi näin: siksi että virkamiehet ja populistit ovat oikeammassa kuin Suomen kansa, joka haluaa hyvinvointiyhteiskunnan säilyvän mutta on alkanut leikkiä kapitalistien kanssa "Mullekin voi käydä tuuri" -leikkejä.
sunnuntai 25. tammikuuta 2009
Ylen asiantuntijahullut
Miten voi olla mahdollista, että verovaroilla rahoitettavan kanavan asiantuntijoina esiintyy esimerkiksi päivähoitoasioissa lähimmäisiään perusteettomasti syyllistäviä ja kiusaavia ihmisiä, jotka ovat selkeästi itse avun tarpeessa?
tiistai 20. tammikuuta 2009
Tahaton köysiansa - terveydeksi
Päätin loppiaisena muuttaa elämääni terveellisempään suuntaan aloittamalla kuntoilun ja lähdin luistelemaan merenjäälle. Olihan pakkasta ollut, mutta lunta ei ollut satanut.
Autoilin Rantaraitin tuttuun kohukohtaan ja näin heti monia luistelijoita lahdenselällä. Tutkittuani hetken rantaviivaa huomasin merinousun vallan huomattavaksi. Laitoin kuitenkin luistimet jalkaani ja sain voimakkaan vartaloni yli kymmenen sentin paksuiselle jäälle. Ei muuta kuin matkaan vastatuuleen.
Etenin tarkaillen muiden luistelijoiden reittejä ja jälkiä. Olo tuntui virkeältä ja hapekkaalta. Soittelin ystävälleni iloisena - olinhan aloittanut uuden elämän totuudessa, terveydessä, kauneudessa ja raikkaudessa.
Lopulta viiletin hyvässä myötätuulessa vauhdikkaasti kohti rantaa. Yhtäkkiä huomasin venelaiturin vieressä metrin päässä noin kymmenen sentin korkeudella köyden. Hyppäsin yli, mutta tietysti vastassa oli heti toinen köysi puolen metrin korkeudessa. Ehdin työntää kädet eteenpäin ja valmistautua vaikka mihin.
Lensin; ensin otin oikealla kädellä onnistuneesti vastaan, mutta vasen käsi jäi rintalastan alle. Otsan vasen puoli kumahti peilikirkkaaseen, kovaan jäähän. Pääni oli kuin vieras luupallo. Kokemus oli raju varsinkin, kun huomasin verta jäällä. Nousin hitaasti polvilleni, vain rintaa vähän pakotti, kun ärräpääni täyttivät kauniin talvipäivän.
Auttajia, ajatuksia: otsaluu on kovinta, sen takana on paljon tyhjää - sen kyllä tiesin ja naurahdin. Lopulta omin voimin kotiin, olivat luvanneet irrottaa köydet, ettei vahinkoja kävisi lisää.
Seuraavina päivinä tuntemukset olivat moninaiset: Ensin pakotti rintaa vain köhiessäni ja nauraessani, toisena päivänä lihakset kipeytyivät, kolmantena silmä tuli mustaksi. Uuden ristiriitaisen haasteen toi havaintoni jostakin ylimääräisestä keuhkoissani.
Muistelin lapsuuttani, jolloin kunnallinen perhelääkärimme käytiin soittamassa naapurista. Paraneminen alkoi jo, kun hän tuli ovesta; kuunteli kohta rinnasta ja selästä - antoi välillä erilaisia hengittämiskomentoja. Kaivoi sitten reseptivihon esille, sanoi "limaa keuhkoissa" ja kirjoitti ihmelääkettä.
Kun elämä käy lähellä kuolemaa, se voikin paradoksaalisesti antaa herätysiskun välittämään myös itsestään eikä vain sauhuamaan työssä ja yhteisissä asioissa lähimmäisten puolesta. Olenkin varannut aikoja laboratorioon, lääkärille, hammaslääkärille; käynyt jumpassa, kävelemässä, vähän loikkimassakin; hohtokeilaamassa, jonka jälkeen naiset veivät minua aika väkisin Rymyn saksalaisparketille - noin parin minuutin päästä se ei ollut hassumpaa.
Viime sunnuntaina kävin jopa tähyilemässä merelle luistimet mukanani. Päätin jättää väliin, koska en nähnyt muita jäällä enkä edes jälkiä rannassa. Toinen köysistä oli edelleen paikallaan, vaikka molempien piti hävitä vähän äkkiä.
Joskus ihminen voi ajatella helpottavansa elämäänsä jättämällä jotakin valmiiksi esimerkiksi talven yli kevääksi, mutta samalla hän voi ajattelemattomuuttaan aiheuttaa muille vaaraa ja onnettomuutta - ja yllättäen joskus samalla arvojen loksahtamisen kohdalleen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)