torstai 18. helmikuuta 2010

Mikael Jungner -ajojahti

Jotkut ovat aina puolueettomia asiantuntijoita ja ajan haasteisiin vastaavia, oikeistolaista jäsenkorttiaan piilottelevia huippuosaajia: näin hoidellaan porvarillis-fundamentalistiset puhdistukset ja pannaan tutkiva journalismi saunan taakse kyykkyyn odottamaan länsimaisen "demokratian" niskalaukausta.

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

OLEN EHDOKKAANA OAJ:N VALTUUSTOVAALEISSA

(ilmoitus hiihtolenkin jälkeen)

Voit äänestää OAJ:n jäsensivuilla 15. - 24.2. tai työpaikallasi 22. - 23.3.2010.
OSAAMISEN JA SIVISTYKSEN PUOLESTA SYRJÄYTYMISTÄ VASTAAN.

Olen tehnyt työtä koko virkaurani ajan opettajien hyväksi ja tiedostanut, että koululaisten oppiminen ja opettajien hyvinvointi ovat sidoksissa toisiinsa.

Tutustu ajatuksiini ja työhöni muun muassa lehtiin antamieni haastattelujen sekä erityylisten ja -lajisten kirjoitusteni kautta. Helpoimmin pääset aloittamaan näiden kotisivujeni ja niihin liittyvien linkkien avulla sekä esimerkiksi googlettamalla. Tietysti voit myös ottaa yhteyttä minuun parhaaksi katsomallasi tavalla.

KOKEMUS ON VAHVUUS.

lauantai 5. joulukuuta 2009

RAJOILLA RAJOITETTU ITSENÄISYYS


Työmies-, kalastaja-, metsästäjä- ja urheilijaisäni Tapani Suntio, myös sotilaspoika ja miinanraivaaja, kertoi aina sopivin välein vihollisia pelkäämättömästä sankarisukulaisestamme vänrikki Sulo Suntiosta, joka oli Suomen ensimmäisiä uhreja toisessa maailmansodassa. Hän oli Väinö Linnan aivoihimme luomista kuvista se, joka juoksee kärjessä pistooli kädessä.

Näin jälkeenpäin on helppo sanoa, että taistelu kannatti ja itsenäisyytemme arvo on aivan suunnattoman suuri. Antautuminen tai täydellinen tappio olisi vienyt meidät vuosikymmeniksi Neuvostoliiton johtajien hirmuikeeseen, jossa uhrit olisivat moninkertaistuneet. Tätä näkemystä tukevat luotettavat tieteelliset tutkimukset. Tietysti yhä edelleen rauhan, ystävyyden ja solidaarisuuden upea idealismi voi harhauttaa ihmisen utopiaan. Ainahan näissä asioissa on jonkin verran mukana uskoa, toivoa, ennustamista ja spekulaatiota.

Tasavallan presidentti Tarja Halonen esittää oivan kysymyksen: "Lähetämmekö poikiamme liian pahoihin paikkoihin?" Tähän jatkoksi voi kuvitella helposti sanan kuolemaan. Olen monessa asiassa uskoni menettänyt ainakin väliaikaisen lopullisesti, mutta kuulun kosmopoliittien naiiviin porukkaan, joka tavoittelee ei enempää eikä vähempää kuin maailmanrauhaa. Välivaiheessa tarvitsemme rauhanturvaajia järkevästi toimien, sillä kukaan kai ei halua uhreja uhrien vuoksi.

lauantai 28. marraskuuta 2009

Raskas salkku - metaforat ampuvat kohteeseen tai yli

Lauantain Hesarin pääkirjoituksen otsikko on Rehn sai kantaakseen superraskaan salkun ja etusivun pääotsikko on Rehnin salkun paino voi kasvaa vielä entisestään. Politiikan slangin punttisalilla ollaan, tangossa vanhat ja kuluneet painot, vaikka taitavatkin viestiä kohtuullisesti isoa asiaa ja vaikka uuttakin olisi saanut keksiä.

Miellyttävää tässä on, että Hesari markkinoi kerrankin osaajaa eikä populistia. Jos kaikki kepulaiset olisivat irrottautuneet vallanhimoisesta, vanhakantaisesta menneisyydestään niin kuin Olli Rehn, muut puolueet jäisivät nuolemaan näppejään.

Soinneissa on eroja ja olen varma, ettei Olli-poika erehdy räätälöimään virkoja kavereilleen edes näin vallan huipulla vaan paiskii oravannahkoja Suomen, Euroopan ja koko maailman hyväksi.

lauantai 31. lokakuuta 2009

KANNATUSTULKINTAHUTKIMUKSIA

Toimittajan on saatava rahaa nielleestä gallupista uutinen aikaan keinolla millä hyvänsä.

Viikolla heräsin kelloradion totuuksiin: sosialidemokraatit kannatuksessaan kipurajoilla ja perussuomalaiset nousussa. Sitten haukuttiin demarijohtajat ja kehuttiin Brysselin kameleontti-Soinia. Muista ei paljon puhuttu.

Seuraavana päivänä oli tehty uusi tutkimus hutkia julkisuuteen: Nyt oli kriisissä keskusta ja persut. Mutta yllätys yllätys taas kehuttiin Soinia kuin käänteistä arvonlisäveroa. Kepulta tivattiin, onko se menneisyyden puolue.

Nämä uutiset saatiin aikaan yhdestä kahteen prosenttiyksikön muutoksilla aikaisempaan kannatukseen. Alaviitteessä kerrottiin, että virhemarginaali on suunnilleen sama.

Vaikka eräs kirjailija ja entinen toimittaja kertoikin minulle, että toimittajat ovat yleensä kestovihaisia, toivotan heidät päiväkoteihin ja kouluihin töihin: oppilaita ei tarvitse keksiä.

Kouluteemasta eräs EKPY järjestää infoa 25.11.2009 ja lähettelee kutsuja toimittajille: tiedossa todellisia uutisaiheita.

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

KASVATUS JA OPETUS TAKAAVAT MENESTYKSEKKÄÄN TULEVAISUUDEN

Nyt vallitsevan syvän taloudellisen taantuman aikana on tärkeintä varmistaa, että osaaminen lisääntyy ja syrjäytyminen ehkäistyy. Näin kansantaloudellisesti opetukseen panostaminen on hyödyllistä ja parasta elvyttämistä mutta vaatii pitkäjänteistä, kärsivällistä ajattelua ja siis pidättäytymistä paniikkisäästöistä, leikkauksista, jotka vain lisäävät menoja sytyttämällä rahaa polttavia tulipaloja.

Vuodet 2009 - 2012 voivat olla hyvin tuhoisia opetukselle, sivistykselle ja sitä kautta koko Suomen hyvinvoinnille. Esimerkiksi Espoon korkein virkamiesjohto on tuottavuusohjelmissaan tuhon tiellä esittäessään esimerkiksi perusopetukseen kymmenen prosentin leikkausta.

Elvyttäminen on juuri nyt kaikkien mielissä. Suomi toki tarvitsee teitä, ratoja, rakennuksia - Espookin teatterin ja jalkapallohallin - mutta myös uusia kouluja ja kipeästi vanhojen korjaamista.

Haasteita riittää. Poliittisten päättäjien lisäksi kaikilla vaikuttajilla ja vallanpitäjillä on suuri vastuu yhteisestä menestyksestämme yli omien ahneiden tarpeiden.

12.10.2009 yöllä

keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

Eräs rikas talousmies panee - ajattelemaan

Hyvä talous on kaiken perusta, ja siksi tarvitsemme sen asiantuntijoita - mieluummin erinomaisia kuin huonoja tumpeloita. Monelta jää kuitenkin huomaamatta, että osaamisen perusta luodaan lapsia ja nuoria kasvattamalla, opettemalla ja sivistämällä. Näihin investoimalla saadaan tulevaisuudessa todellisia säästöjä, joiksi nimitellään erilaisia leikkauksia varsinkin näin talouden taantuman aikaan.

Lama syvenee, työttömyys lisääntyy. Televisiossa sattumalta rikkaaksi päässyt tai joutunut talousmies leikkii mönkijällä ja yrittää hakata halkoja sekä väittää, että koulussa opettajat - ilmeisesti kaikki - kiusasivat häntä.

Ei paljon iloa heru meille suomalaisille, jos talous onnistuu sattumalta ja opetus on pahanmakuista. Ovatko talous- ja kasvatustiede tieteitä ollenkaan? Pitäisikö ne nimetä uudelleen talousanarkiaksi ja kasvatustaiteeksi? Vastaisivat paremmin käytäntöä.