Hannu Suntio osaa, toimii ja välittää on vakiintunut viime vuosina iskulauseekseni. Sosialidemokraateille ovat tärkeitä työ, oikeudenmukaisuus, heikoista huolehtiminen, rauha ja solidaarisuus. Nämä asiat ja arvot sisältyvät tuohon sloganiini, eivätkä ne ole menettäneet vuoden 1903 Forssan kokouksen jälkeen ajankohtaisuuttaan, vaikka jotkut niin eri syistä haluavatkin väittää. Hyvä ja paha ovat ikuisia, vaikka ajat muuttuvat - niin jatkuu myös taistelu hyvän puolesta jatkuvan arvioinnin, päivittämisen, uudistamisen ja uudistumisen kautta laiskuutta ja välinpitämättömyyttä vastaan.
Perustotuus on, että talous on ihmistä ja maailmankaikkeutta varten - eivätkä ihmiset ja kosmoksen rikkaudet ilman ehtoja taloutta varten.
Elämäntyöni on olla opettaja ja yhtä kauan on kestänyt myös rakas harrastukseni ammattiyhdistystyö. Lasten ja nuorten kasvattaminen ja opettaminen on haasteellista mutta samalla rikasta ja palkitsevaa. Talous-, sosiaali- ja terveysasiantuntijat korostavat koulutuksen ensisijaisuutta kaiken hyvinvoinnin perustana.
Omana koulu- ja opiskeluaikanani sain olla myös ihan oikea työläinen puutarhalla, paperitehtaassa ja satamassa tilapäisesti (se on: kun rahat loppuivat) yli kymmenen vuoden ajan. Tosin työläinen ja palkansaaja olen vieläkin, vaikka en haluakaan laajentaa käsitettä niin laajasti kuin jotkut poliittiset temppuilijat.
Olen myös oppinut välittämään - sekä tiedottamaan että rakastamaan. Konkreettisimmin tämä näkyy yhteiskunnallisessa toiminnassani ammattiyhdistysten lisäksi puolueosastossa, kulttuurilautakunnassa ja seurakuntaneuvostossa.
Johdonmukaisesti ja sitkeästi pyrin eteenpäin vaikuttamistielläni kansan tahdon mukaan voimavarani jakaen. Tänä vuonna ovat edessä ainakin puoluekokous- (nro 25), HOK-Elanto- ja kuntavaalit. Me matinkyläläiset teimme kolme puoluekokousaloitetta - yhden nimi on Vanhusten ja vammaisten asumisen ja turvaverkkojen parantaminen.
Harrastan melko paljon monenlaista kulttuuria. Siispä yksi runoni, käy yhtä hyvin nimettömänä tai nimellä Oodi elämälle:
Tartu
käteen katseeseen
uskaltaudu ihmiseen
valoon aurinkoon
toivoon työhön
avunhuutojen keskellä
hädän maailmassa
ilo hymyilee
rakentaa talon
asua
siihen
elämän ikkunan.
perjantai, 17. helmikuuta 2012
sunnuntai, 23. tammikuuta 2011
Vaalipeliä: lapsi- ja perheministeri
Pääministeri Mari Kiviniemi esitti TV1:n Ykkösaamussa seuraavaan hallitukseen eilen lauantaina uutta perheministeriä, jolla hän uskoo ratkaisevansa nykyhallituksen tekemät virheet. Lienee lupa kysyä, miksei hallitus ole hoitanut asiaa jo aiemmin toimillaan, varsinkin jos kyse on ollut vain organisaatiosta eikä politiikan sisällöstä.
Yrittääkö Mari Kiviniemi kuitata hallituksensa epäonnistuneen perhepolitiikan ja ratkaista sen hokkus pokkus veret seisauttavalla byrokratiaiskulla ikään kuin perheministerin puute olisi vastuullinen eivätkä vallassa olleet ja olevat ministerit? Olen eri mieltä: Vika ei ole organisaatiossa, jota toki voi kehittää, vaan porvarihallituksen politiikassa.
Pääministerin temppupolitiikkaan on yhtynyt kokoomuslainen toisensa jälkeen, mm. varapuheenjohtaja Sampsa Kataja. Hallituksen joukkovoimalla kansan huomio pyritään siirtämään pois tehdyistä virheistä ja itse ongelmasta. Tämä on sukua Timo Soinin sanankäyttöideologialle, jossa arvostellaan rajusti muita ja esitellään hienoja ideoita muttei niiden sisältöjä. Porvaririntaman piiloviesti on: Olemme kaikista puutteistamme huolimatta joka tapauksessa hyviä, äänestäkää meitä, sillä nykyhallituksemme jatkaa vaalien jälkeenkin.
Selvimmin perheministeriehdotuksen onttoutta on arvostellut sdp:n varapuheenjohtaja Maria Guzenina-Richardson, mutta myös kok:n Sari Sarkomaa on epäillyt idean toteuttamiskelpoisuutta tämänpäiväisessä Helsingin Sanomissa: "- - posti voi jäädä helposti vain nimelliseksi", mm. koska perheasioita käsitellään nykyisin melkein kaikissa ministeriöissä.
Kertookohan pääministeri Mari Kiviniemi ja hänen hallituspiirinsä lähiaikoina jotain myös perhepolitiikan ongelmista ja ministeri-ideansa sisällöstä?
Pääministeri Mari Kiviniemi esitti TV1:n Ykkösaamussa seuraavaan hallitukseen eilen lauantaina uutta perheministeriä, jolla hän uskoo ratkaisevansa nykyhallituksen tekemät virheet. Lienee lupa kysyä, miksei hallitus ole hoitanut asiaa jo aiemmin toimillaan, varsinkin jos kyse on ollut vain organisaatiosta eikä politiikan sisällöstä.
Yrittääkö Mari Kiviniemi kuitata hallituksensa epäonnistuneen perhepolitiikan ja ratkaista sen hokkus pokkus veret seisauttavalla byrokratiaiskulla ikään kuin perheministerin puute olisi vastuullinen eivätkä vallassa olleet ja olevat ministerit? Olen eri mieltä: Vika ei ole organisaatiossa, jota toki voi kehittää, vaan porvarihallituksen politiikassa.
Pääministerin temppupolitiikkaan on yhtynyt kokoomuslainen toisensa jälkeen, mm. varapuheenjohtaja Sampsa Kataja. Hallituksen joukkovoimalla kansan huomio pyritään siirtämään pois tehdyistä virheistä ja itse ongelmasta. Tämä on sukua Timo Soinin sanankäyttöideologialle, jossa arvostellaan rajusti muita ja esitellään hienoja ideoita muttei niiden sisältöjä. Porvaririntaman piiloviesti on: Olemme kaikista puutteistamme huolimatta joka tapauksessa hyviä, äänestäkää meitä, sillä nykyhallituksemme jatkaa vaalien jälkeenkin.
Selvimmin perheministeriehdotuksen onttoutta on arvostellut sdp:n varapuheenjohtaja Maria Guzenina-Richardson, mutta myös kok:n Sari Sarkomaa on epäillyt idean toteuttamiskelpoisuutta tämänpäiväisessä Helsingin Sanomissa: "- - posti voi jäädä helposti vain nimelliseksi", mm. koska perheasioita käsitellään nykyisin melkein kaikissa ministeriöissä.
Kertookohan pääministeri Mari Kiviniemi ja hänen hallituspiirinsä lähiaikoina jotain myös perhepolitiikan ongelmista ja ministeri-ideansa sisällöstä?
perjantai, 14. toukokuuta 2010
Tasavallan presidenttimme asema
Tasavallan presidentti Tarja Halonen ei kannata presidentin ulkopolitiikan valtaoikeuksia kaventavaa lakia, jossa EU:ssa Suomea edustaa pääministeri, mikä hänen mukaansa vähentää aitoa, laaja-alaista kansalaisten ajatusten huomioon ottamista ja yhteiskunnan kestävyyttä.
Koko lakiesityksen valmistelua on Halosen mukaan leimannut perustuslain vastainen, ulkopolitiikan hoidon vaarantava kiire: "- - eri kohtiin ehdotetut muutokset voivat vaikuttaa haitallisesti ulkopolitiikkamme johdonmukaisuuteen ja pitkäjänteisyyteen, jota tasavallan presidentti on osaltaan tarkoitettu turvaamaan." Samalla vahvistuu hallituksen eikä eduskunnan päätösvalta. Presidentti toivoo, että eduskunta pohtii perusteellisesti parlamentarismin lisäksi oikeusvaltion ja hyvän hallinnon merkitystä nykyaikaiselle demokratialle.
Presidentin mielipiteen arvoa kohottaa, että hänen seuraajansa on todennäköisesti leikkaajaporvari Sauli Niinistö, joka valisti oppilaitani Kivenlahden pelikenttäjäillä luistelleessaan. Niinistön mukaan läksyjä ei kannata lukea - muutenkin, viitosilla kuutosilla pärjää. Hänkin on pärjännyt. No, luulen, että herra Niinistö on kertonut, että Suomessa on niin hyvä koulutusjärjestelmä, että kaikilla on toivoa.
Seuraava presidentti on vähän kuin seuraava Espoon kaupunginjohtaja: pitäisi saada sopiva ja pätevä kokoomuslainen. Maitopoikaihmissuhdesotkijoista, mopopopulisteista ja sen sellaisista ei virkaan ole, ja osaaja-Ollillakin taitaa olla muuta mielenkiintoisempaa tekemistä.
Koko lakiesityksen valmistelua on Halosen mukaan leimannut perustuslain vastainen, ulkopolitiikan hoidon vaarantava kiire: "- - eri kohtiin ehdotetut muutokset voivat vaikuttaa haitallisesti ulkopolitiikkamme johdonmukaisuuteen ja pitkäjänteisyyteen, jota tasavallan presidentti on osaltaan tarkoitettu turvaamaan." Samalla vahvistuu hallituksen eikä eduskunnan päätösvalta. Presidentti toivoo, että eduskunta pohtii perusteellisesti parlamentarismin lisäksi oikeusvaltion ja hyvän hallinnon merkitystä nykyaikaiselle demokratialle.
Presidentin mielipiteen arvoa kohottaa, että hänen seuraajansa on todennäköisesti leikkaajaporvari Sauli Niinistö, joka valisti oppilaitani Kivenlahden pelikenttäjäillä luistelleessaan. Niinistön mukaan läksyjä ei kannata lukea - muutenkin, viitosilla kuutosilla pärjää. Hänkin on pärjännyt. No, luulen, että herra Niinistö on kertonut, että Suomessa on niin hyvä koulutusjärjestelmä, että kaikilla on toivoa.
Seuraava presidentti on vähän kuin seuraava Espoon kaupunginjohtaja: pitäisi saada sopiva ja pätevä kokoomuslainen. Maitopoikaihmissuhdesotkijoista, mopopopulisteista ja sen sellaisista ei virkaan ole, ja osaaja-Ollillakin taitaa olla muuta mielenkiintoisempaa tekemistä.
lauantai, 24. huhtikuuta 2010
KIVENLAHDEN JA SOUKAN KIRJASTOPÄÄTÖS SELKOKIELELLÄ
Kulttuurilautakunta kokoontui 14.4.2010 Soukan kirjastoon päättämään Espoonlahden kirjastojärjestelyistä. Paikalla olivat puheenjohtaja Lumme Jasminiitta, Balk Mirjami, Garam Lajos, Granström Timo, Mattila Veli-Pekka, Mygrijev Maarit, Schröder-Wikberg Gunn-Britt, Siberg Heli, Suntio Hannu, Tiainen Jani, Toltti-Loikkanen Arja, Volotinen Teresia ja Yusuf Said.
Miksi varapuheenjohtaja Heljä Misukka ja Bo Grönholm olivat poissa näin tärkeästä kokouksesta ei ole tiedossani.
Kirjastoasia esiteltiin hyvin asenteellisesti sekä kokouksessa että esityslistassa. Samalla kuitenkin selvisi, että Kivenlahden ja Soukan tilojen on annettu rapistua parinkymmenen vuoden ajan. Ainoa tieto "väliaikaisesta aluekirjastosta" asialistassa on tämä: "Espoonlahden keskuksen alueella on alustavien tiedustelujen mukaan tarjolla ainakin yksi vuokratila, johon aluekirjaston muutto olisi todennäköisesti mahdollista tämän vuoden aikana." Siis ei mitään tosiasioita päätöksen pohjaksi. Kun tivasimme lisää faktoja, saimme vihdoin tietää tämän tilan sijaitsemisen julkisen salaisuuden myös kokouksessa - emme muuta. Mieltäni seuraa myös kysymys, ketkä tuntevat vuokransaajan, kun kiire on näin kova.
Valtuusto hyväksyi 23.4.2007 Espoonlahden aluekirjaston, yhteispalvelupisteen ja kulttuurisalin hankesuunnitelman ottamatta kantaa Kivenlahden ja Soukan kirjastojen tulevaisuuteen. Nyt ne pitäisi äkkiä lakkauttaa ja siirtää väliaikaiseen kirjavarastoon, joka luultavasti vaatii myös remonttia. Miten käy sitten valtuuston päättämän monitoimitilan?
Näin ollen ainoa järkevä päätös oli ehdotukseni: "Kulttuurilautakunta hylkää Espoonlahden aluekirjaston väliaikaisten tilojen tarveselvityksen. Esittelijän ehdotuksen puolesta äänestivät Balk, Garam, Granström, Mattila, Mygrijev ja Schröder-Wikberg ja Suntion ehdotuksen puolesta Lumme, Siberg, Volotinen, Yusuf, Tiainen, Toltti-Loikkanen ja Suntio. Tiainen, Lumme, Siberg, Volotinen, Toltti-Loikkanen ja Suntio tekivät seuraavan pöytäkirjamerkinnän: katsomme esityksen tarkoitushakuisesti valmistelluksi. Se ei sisällä olennaisia 3.3.2010 kokouksessa pyydettyjä tarkennuksia ja siinä mainitut kustannusarviot ovat vajanaisia ja täysin vailla perusteita. Pöytäkirjamerkinnän tekijät toivovat jatkossa tiiviimpää ja erityisesti avoimempaa yhteistyötä valmistelijan kanssa." Tulos oli siis 6 (kok ja rkp) - 7 (kesk, ps, sd, vihr). Ihan tulevat mieleen Antti Kalliomäen aatokset.
NYT IHMETTELEN KOVASTI, MINNE ON HÄVINNYT PÄÄTÖKSEN LOPPUOSA: Lautatakunta edellyttää, että valmistelijat jatkavat väliaikaisen aluekirjaston selvitystyötä niin, että Kivenlahden ja Soukan kirjastot jatkavat toimintaansa jossakin laajuudessa.
Nyt kun tämä Espoonlahden kirjastoasia on viety ripeästi kaupunginhallituksen kokoukseen 26.4.2010, odotan sen päätöksiä mielenkiinnolla. Julkistan sitten monia muitakin äänestystuloksia tässä blogissani, koska mediassa, esimerkiksi Länsiväylässä, ne eivät ylitä uutiskynnystä. Todelliset sivistyspuolueet paljastuvat esitystaloudesta.
Nyt kaikki espoolaiset toimintaan Kivenlahden ja Soukan kirjastojen puolesta. Aika käy vähiin.
Miksi varapuheenjohtaja Heljä Misukka ja Bo Grönholm olivat poissa näin tärkeästä kokouksesta ei ole tiedossani.
Kirjastoasia esiteltiin hyvin asenteellisesti sekä kokouksessa että esityslistassa. Samalla kuitenkin selvisi, että Kivenlahden ja Soukan tilojen on annettu rapistua parinkymmenen vuoden ajan. Ainoa tieto "väliaikaisesta aluekirjastosta" asialistassa on tämä: "Espoonlahden keskuksen alueella on alustavien tiedustelujen mukaan tarjolla ainakin yksi vuokratila, johon aluekirjaston muutto olisi todennäköisesti mahdollista tämän vuoden aikana." Siis ei mitään tosiasioita päätöksen pohjaksi. Kun tivasimme lisää faktoja, saimme vihdoin tietää tämän tilan sijaitsemisen julkisen salaisuuden myös kokouksessa - emme muuta. Mieltäni seuraa myös kysymys, ketkä tuntevat vuokransaajan, kun kiire on näin kova.
Valtuusto hyväksyi 23.4.2007 Espoonlahden aluekirjaston, yhteispalvelupisteen ja kulttuurisalin hankesuunnitelman ottamatta kantaa Kivenlahden ja Soukan kirjastojen tulevaisuuteen. Nyt ne pitäisi äkkiä lakkauttaa ja siirtää väliaikaiseen kirjavarastoon, joka luultavasti vaatii myös remonttia. Miten käy sitten valtuuston päättämän monitoimitilan?
Näin ollen ainoa järkevä päätös oli ehdotukseni: "Kulttuurilautakunta hylkää Espoonlahden aluekirjaston väliaikaisten tilojen tarveselvityksen. Esittelijän ehdotuksen puolesta äänestivät Balk, Garam, Granström, Mattila, Mygrijev ja Schröder-Wikberg ja Suntion ehdotuksen puolesta Lumme, Siberg, Volotinen, Yusuf, Tiainen, Toltti-Loikkanen ja Suntio. Tiainen, Lumme, Siberg, Volotinen, Toltti-Loikkanen ja Suntio tekivät seuraavan pöytäkirjamerkinnän: katsomme esityksen tarkoitushakuisesti valmistelluksi. Se ei sisällä olennaisia 3.3.2010 kokouksessa pyydettyjä tarkennuksia ja siinä mainitut kustannusarviot ovat vajanaisia ja täysin vailla perusteita. Pöytäkirjamerkinnän tekijät toivovat jatkossa tiiviimpää ja erityisesti avoimempaa yhteistyötä valmistelijan kanssa." Tulos oli siis 6 (kok ja rkp) - 7 (kesk, ps, sd, vihr). Ihan tulevat mieleen Antti Kalliomäen aatokset.
NYT IHMETTELEN KOVASTI, MINNE ON HÄVINNYT PÄÄTÖKSEN LOPPUOSA: Lautatakunta edellyttää, että valmistelijat jatkavat väliaikaisen aluekirjaston selvitystyötä niin, että Kivenlahden ja Soukan kirjastot jatkavat toimintaansa jossakin laajuudessa.
Nyt kun tämä Espoonlahden kirjastoasia on viety ripeästi kaupunginhallituksen kokoukseen 26.4.2010, odotan sen päätöksiä mielenkiinnolla. Julkistan sitten monia muitakin äänestystuloksia tässä blogissani, koska mediassa, esimerkiksi Länsiväylässä, ne eivät ylitä uutiskynnystä. Todelliset sivistyspuolueet paljastuvat esitystaloudesta.
Nyt kaikki espoolaiset toimintaan Kivenlahden ja Soukan kirjastojen puolesta. Aika käy vähiin.
sunnuntai, 11. huhtikuuta 2010
KIVENLAHDEN JA SOUKAN KIRJASTOJEN KOHTALO
Espoon kaupunginvaltuusto hyväksyi monia isoja kulttuuriasioita huhtikuussa 2007, muiden muassa Espoonlahden aluekirjastohankkeen. Jostain syystä asia ei ole edistynyt. Samalla Kivenlahden ja varsinkin Soukan kirjastojen on annettu rapistua, vaikkei tuolloinen päätös edellytä niiden lakkauttamista. Tällä vastuuttomalla toiminnalla on erityisesti Soukan kirjaston henkilökunta ajettu umpikujaan ja pilattu heidän työolosuhteensa. Nyt tätä käytetään verukkeena lähikirjastojen tuhoamiseen.
Aikanaan Leppävaaran seutu sai upean Sellon kirjaston. Silloin sen kupeessa oleva Laajalahden lähikirjasto sai jatkaa. Nyt kokoomus on eri mieltä, vaikka Espoonlahden alueelta on lähes kaksikymmentä valtuutettua, heistäkin enin osa kokoomuslaisia. Kokoomus ja jotkin muut haluavat panna lapset ja vanhukset tarpomaan Espoonlahden mäkiä sivistyksen perässä yhteen suureen yhteistyötoverin vuokraamaan kirjavarastoon, josta ei tosin ole mitään tarkkaa tietoa. Sen sijaan Soukasta on kirjattu kaatuneen vesilasinkin jättämä jälki.
Jos Kivenlahti ja Soukka lopetetaan, on tämän linjauksen mukaisesti lakkautettava myös esimerkiksi Laajalahden kirjasto, josta sitten voisi siirtää osaavaa henkilökuntaa vaikkapa Espoonlahteen. Minä olen sivistynyt ihminen enkä kannata tällaista, mutta tasapuolisuutta vaadin. Ei voi olla niin, että Laajalahden väki saa paremman palvelun kuin Kivenlahden ja Soukan. Kirjastoverkostoa onkin kehitettävä oikeudenmukaisesti.
Aikanaan Leppävaaran seutu sai upean Sellon kirjaston. Silloin sen kupeessa oleva Laajalahden lähikirjasto sai jatkaa. Nyt kokoomus on eri mieltä, vaikka Espoonlahden alueelta on lähes kaksikymmentä valtuutettua, heistäkin enin osa kokoomuslaisia. Kokoomus ja jotkin muut haluavat panna lapset ja vanhukset tarpomaan Espoonlahden mäkiä sivistyksen perässä yhteen suureen yhteistyötoverin vuokraamaan kirjavarastoon, josta ei tosin ole mitään tarkkaa tietoa. Sen sijaan Soukasta on kirjattu kaatuneen vesilasinkin jättämä jälki.
Jos Kivenlahti ja Soukka lopetetaan, on tämän linjauksen mukaisesti lakkautettava myös esimerkiksi Laajalahden kirjasto, josta sitten voisi siirtää osaavaa henkilökuntaa vaikkapa Espoonlahteen. Minä olen sivistynyt ihminen enkä kannata tällaista, mutta tasapuolisuutta vaadin. Ei voi olla niin, että Laajalahden väki saa paremman palvelun kuin Kivenlahden ja Soukan. Kirjastoverkostoa onkin kehitettävä oikeudenmukaisesti.
torstai, 25. maaliskuuta 2010
LÄMMIN KIITOS KAIKILLE ÄÄNESTÄJILLENI
Minun on syytä nöyrtyä mutta jatkakaa te, ja jos kohtaatte minut vielä, uskokaa, olen edelleen kasvamisen ja kasvatuksen puolella.
Tiedän, mitä olen tehnyt opettajien ja samalla myös oppilaiden hyväksi, ja tämän työn kautta olen oppinut arvostamaan itseäni ja lähimmäisiäni. En voi sille mitään, etteivät monet muut äänestäjät Teidän lisäksenne ole kokeneet samoin.
Iloitaan yhdessä vastuuseen päässeistä hyvistä edunvalvojista.
On hiljaisempi aika, en tästä enää kehity ja populistiksi en rupea.
Tiedän, mitä olen tehnyt opettajien ja samalla myös oppilaiden hyväksi, ja tämän työn kautta olen oppinut arvostamaan itseäni ja lähimmäisiäni. En voi sille mitään, etteivät monet muut äänestäjät Teidän lisäksenne ole kokeneet samoin.
Iloitaan yhdessä vastuuseen päässeistä hyvistä edunvalvojista.
On hiljaisempi aika, en tästä enää kehity ja populistiksi en rupea.
lauantai, 20. maaliskuuta 2010
EDUNVALVONNAN AAKKOSET JA OPPIMÄÄRÄ
Olen toiminut opettajien ammattiyhdistystehtävissä koko työurani ajan, siis hyvin pitkään. Kokemus on vahvuus, mutta jos tulee ylimieliseksi, kaikkitietäväksi, olisi osattava luopua, koska silloin häviää myös innostus ja tarmo – alkaa vain ylpeillä norsunluutornissaan eikä pysty kouluttamaan uusia toimijoita, näkemään heidän ja omia todellisia vahvuuksiaan ja työskentelemään niiden avulla yhteiseksi hyväksi.
Minun ykköstoiminta-alueeni, kotikenttäni on aina ollut kasvatuksen ja opetuksen voimavarojen, resurssien turvaaminen. Johtamani OAJ:n Espoon ja Kauniaisten paikallisyhdistyksen toiminta onkin tiivistynyt kolmeen pääkohtaan: vaikutetaan, tiedotetaan, tehdään yhteistyötä – siis tulipalojen estämistä enemmän kuin niiden sammuttamista. Toki silloin nuorena olin myös kovin kiinnostunut palkkaluokista ja erilaisista lisistä ja muistankin monenlaisia mielenkiintoisia yksityiskohtia palkkajärjestelmämme historiasta.
Olen kahden vuoden ajan osallistunut OAJ:n luottamusmiehille ja paikallisyhdistysten puheenjohtajille järjestämään kahdeksanpäiväiseen edunvalvonnan perusopintojen kurssiin, jossa perehdytään nimenomaan virka- ja työehtosopimuksiin (OVTES, KVTES), lainsäädäntöön ja neuvottelutaitoon. Näin olen halunnut kohdata uusia haasteita ja oppia entistä paremmin neuvomaan ja auttamaan opettajia heidän yksilöllisissä ongelmissaan ja korjaamaan valtakunnallisesti sopimus- ja lainsäädäntöpuutteita.
Hyvä luottamusmiesjärjestelmä on ammattijärjestön jäsenten paras turva. Onkin todella ilahduttavaa, että uudessa sopimuksessa parannetaan luottamusmiesten asemaa. Myös paikallisyhdistyksemme toukokuun koulutus- ja vaikuttamisseminaariin kutsumme työnantajien ja jäsenyhdistysten lisäksi luottamusmiehet.
Olen tiimityön kannattaja, ja mielestäni OAJ:ssä peruskoulun ja lukion opettajien pitää pystyä nykyistä parempaan yhteistyöhön – mutta samalla myös entistä parempaan yhteistyöhön muiden opettajaryhmien kanssa. Ainakin meillä Espoossa ja Kauniaisissa on hyviä kokemuksia tästä. Olenkin valmis viemään tätä tietotaitoa OAJ:n valtuustoon.
Valitsijayhdistykseni kokoonpano tukee mahdollisuuksiani. Sen asiamies on luokanopettaja, luottamusmies ja palkkasihteeri Markku Kälviä. Muiden jäsenien virkanimikkeet ovat historian ja yhteiskuntaopin lehtori, ruotsin ja englannin kielen lehtori, matematiikan ja fysiikan lehtori, kuvataiteen lehtori ja laaja-alainen erityisopettaja. Itse olen äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori enkä kiistä sitä, että olen kirjarakas ja suomenkielirakas.
Olin taas viime syksynä puhumassa Länsi-Uudenmaan piirin väelle lempiaiheestani, miksi osaamisen edistämisen ja syrjäytymisen ehkäisemisen vuoksi kannattaa panostaa kasvatukseen ja opetukseen. Pohdin myös, mitä ”säästöistä”, oikeammin leikkauksista seuraa. Olin pyytänyt myös kommentit piirimme puheenjohtajalta Markku Tikkaselta sekä palkkasihteereiltämme Kiti Ikoselta ja Markku Kälviältä, joka jyrähti mielestäni osuvasti: ”Opettajan näkökannalta: Työuupumus tulee lisääntymään, turhautuminen yms. seikat tulevat vaikuttamaan siten, että monet opettajat vaihtavat alaa pysyvästi. Pitkällä aikavälillä tämä merkitsee ilman muuta opetuksen ja oppimisen tason heikentymistä. Suomi pärjää tässä kovassa maailmassa ainoastaan osaavien ihmisten ansiosta. Onko tulevaisuuden Suomi alikehittynyt takapajula? Työnantajan näkökannalta: Työnantaja on ilmoittanut, että palkkakilpailukyky on yksi elementti taisteltaessa koulutetusta työvoimasta. Se, mitä nyt tehdään, ei mitenkään edistä tätä näkökantaa, päinvastoin. Työolosuhteiden kuntoon saattaminen kenties helpottaisi työurien pidentymistä. Nykyinen meno johtaa päinvastaiseen tulokseen.”
Mitä edunvalvonta siis on? Tähän kysymykseen voisi vastata jopa tietokirjan verran. Minusta kyse on oman ryhmänsä etujen ajamisesta vilpittömin ja rehellisin keinoin. Meille opettajille sen pitäisi olla siinä mielessä kohtuullisen helppoa, että kukaan ei voi kiistää osaamisen merkitystä. Keskenämme haasteet ovat kovia: kuuntele, malta mielesi, ole myönteinen, jaksa olla tyyni, vaikka ajattelisit, että toinen on ihan metsässä, pidä huolta myös itsestäsi.
Minun ykköstoiminta-alueeni, kotikenttäni on aina ollut kasvatuksen ja opetuksen voimavarojen, resurssien turvaaminen. Johtamani OAJ:n Espoon ja Kauniaisten paikallisyhdistyksen toiminta onkin tiivistynyt kolmeen pääkohtaan: vaikutetaan, tiedotetaan, tehdään yhteistyötä – siis tulipalojen estämistä enemmän kuin niiden sammuttamista. Toki silloin nuorena olin myös kovin kiinnostunut palkkaluokista ja erilaisista lisistä ja muistankin monenlaisia mielenkiintoisia yksityiskohtia palkkajärjestelmämme historiasta.
Olen kahden vuoden ajan osallistunut OAJ:n luottamusmiehille ja paikallisyhdistysten puheenjohtajille järjestämään kahdeksanpäiväiseen edunvalvonnan perusopintojen kurssiin, jossa perehdytään nimenomaan virka- ja työehtosopimuksiin (OVTES, KVTES), lainsäädäntöön ja neuvottelutaitoon. Näin olen halunnut kohdata uusia haasteita ja oppia entistä paremmin neuvomaan ja auttamaan opettajia heidän yksilöllisissä ongelmissaan ja korjaamaan valtakunnallisesti sopimus- ja lainsäädäntöpuutteita.
Hyvä luottamusmiesjärjestelmä on ammattijärjestön jäsenten paras turva. Onkin todella ilahduttavaa, että uudessa sopimuksessa parannetaan luottamusmiesten asemaa. Myös paikallisyhdistyksemme toukokuun koulutus- ja vaikuttamisseminaariin kutsumme työnantajien ja jäsenyhdistysten lisäksi luottamusmiehet.
Olen tiimityön kannattaja, ja mielestäni OAJ:ssä peruskoulun ja lukion opettajien pitää pystyä nykyistä parempaan yhteistyöhön – mutta samalla myös entistä parempaan yhteistyöhön muiden opettajaryhmien kanssa. Ainakin meillä Espoossa ja Kauniaisissa on hyviä kokemuksia tästä. Olenkin valmis viemään tätä tietotaitoa OAJ:n valtuustoon.
Valitsijayhdistykseni kokoonpano tukee mahdollisuuksiani. Sen asiamies on luokanopettaja, luottamusmies ja palkkasihteeri Markku Kälviä. Muiden jäsenien virkanimikkeet ovat historian ja yhteiskuntaopin lehtori, ruotsin ja englannin kielen lehtori, matematiikan ja fysiikan lehtori, kuvataiteen lehtori ja laaja-alainen erityisopettaja. Itse olen äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori enkä kiistä sitä, että olen kirjarakas ja suomenkielirakas.
Olin taas viime syksynä puhumassa Länsi-Uudenmaan piirin väelle lempiaiheestani, miksi osaamisen edistämisen ja syrjäytymisen ehkäisemisen vuoksi kannattaa panostaa kasvatukseen ja opetukseen. Pohdin myös, mitä ”säästöistä”, oikeammin leikkauksista seuraa. Olin pyytänyt myös kommentit piirimme puheenjohtajalta Markku Tikkaselta sekä palkkasihteereiltämme Kiti Ikoselta ja Markku Kälviältä, joka jyrähti mielestäni osuvasti: ”Opettajan näkökannalta: Työuupumus tulee lisääntymään, turhautuminen yms. seikat tulevat vaikuttamaan siten, että monet opettajat vaihtavat alaa pysyvästi. Pitkällä aikavälillä tämä merkitsee ilman muuta opetuksen ja oppimisen tason heikentymistä. Suomi pärjää tässä kovassa maailmassa ainoastaan osaavien ihmisten ansiosta. Onko tulevaisuuden Suomi alikehittynyt takapajula? Työnantajan näkökannalta: Työnantaja on ilmoittanut, että palkkakilpailukyky on yksi elementti taisteltaessa koulutetusta työvoimasta. Se, mitä nyt tehdään, ei mitenkään edistä tätä näkökantaa, päinvastoin. Työolosuhteiden kuntoon saattaminen kenties helpottaisi työurien pidentymistä. Nykyinen meno johtaa päinvastaiseen tulokseen.”
Mitä edunvalvonta siis on? Tähän kysymykseen voisi vastata jopa tietokirjan verran. Minusta kyse on oman ryhmänsä etujen ajamisesta vilpittömin ja rehellisin keinoin. Meille opettajille sen pitäisi olla siinä mielessä kohtuullisen helppoa, että kukaan ei voi kiistää osaamisen merkitystä. Keskenämme haasteet ovat kovia: kuuntele, malta mielesi, ole myönteinen, jaksa olla tyyni, vaikka ajattelisit, että toinen on ihan metsässä, pidä huolta myös itsestäsi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
