sunnuntai 25. tammikuuta 2009

Ylen asiantuntijahullut

Miten voi olla mahdollista, että verovaroilla rahoitettavan kanavan asiantuntijoina esiintyy esimerkiksi päivähoitoasioissa lähimmäisiään perusteettomasti syyllistäviä ja kiusaavia ihmisiä, jotka ovat selkeästi itse avun tarpeessa?

tiistai 20. tammikuuta 2009


Tahaton köysiansa - terveydeksi


Päätin loppiaisena muuttaa elämääni terveellisempään suuntaan aloittamalla kuntoilun ja lähdin luistelemaan merenjäälle. Olihan pakkasta ollut, mutta lunta ei ollut satanut.

Autoilin Rantaraitin tuttuun kohukohtaan ja näin heti monia luistelijoita lahdenselällä. Tutkittuani hetken rantaviivaa huomasin merinousun vallan huomattavaksi. Laitoin kuitenkin luistimet jalkaani ja sain voimakkaan vartaloni yli kymmenen sentin paksuiselle jäälle. Ei muuta kuin matkaan vastatuuleen.

Etenin tarkaillen muiden luistelijoiden reittejä ja jälkiä. Olo tuntui virkeältä ja hapekkaalta. Soittelin ystävälleni iloisena - olinhan aloittanut uuden elämän totuudessa, terveydessä, kauneudessa ja raikkaudessa.

Lopulta viiletin hyvässä myötätuulessa vauhdikkaasti kohti rantaa. Yhtäkkiä huomasin venelaiturin vieressä metrin päässä noin kymmenen sentin korkeudella köyden. Hyppäsin yli, mutta tietysti vastassa oli heti toinen köysi puolen metrin korkeudessa. Ehdin työntää kädet eteenpäin ja valmistautua vaikka mihin.

Lensin; ensin otin oikealla kädellä onnistuneesti vastaan, mutta vasen käsi jäi rintalastan alle. Otsan vasen puoli kumahti peilikirkkaaseen, kovaan jäähän. Pääni oli kuin vieras luupallo. Kokemus oli raju varsinkin, kun huomasin verta jäällä. Nousin hitaasti polvilleni, vain rintaa vähän pakotti, kun ärräpääni täyttivät kauniin talvipäivän.

Auttajia, ajatuksia: otsaluu on kovinta, sen takana on paljon tyhjää - sen kyllä tiesin ja naurahdin. Lopulta omin voimin kotiin, olivat luvanneet irrottaa köydet, ettei vahinkoja kävisi lisää.

Seuraavina päivinä tuntemukset olivat moninaiset: Ensin pakotti rintaa vain köhiessäni ja nauraessani, toisena päivänä lihakset kipeytyivät, kolmantena silmä tuli mustaksi. Uuden ristiriitaisen haasteen toi havaintoni jostakin ylimääräisestä keuhkoissani.

Muistelin lapsuuttani, jolloin kunnallinen perhelääkärimme käytiin soittamassa naapurista. Paraneminen alkoi jo, kun hän tuli ovesta; kuunteli kohta rinnasta ja selästä - antoi välillä erilaisia hengittämiskomentoja. Kaivoi sitten reseptivihon esille, sanoi "limaa keuhkoissa" ja kirjoitti ihmelääkettä.

Kun elämä käy lähellä kuolemaa, se voikin paradoksaalisesti antaa herätysiskun välittämään myös itsestään eikä vain sauhuamaan työssä ja yhteisissä asioissa lähimmäisten puolesta. Olenkin varannut aikoja laboratorioon, lääkärille, hammaslääkärille; käynyt jumpassa, kävelemässä, vähän loikkimassakin; hohtokeilaamassa, jonka jälkeen naiset veivät minua aika väkisin Rymyn saksalaisparketille - noin parin minuutin päästä se ei ollut hassumpaa.

Viime sunnuntaina kävin jopa tähyilemässä merelle luistimet mukanani. Päätin jättää väliin, koska en nähnyt muita jäällä enkä edes jälkiä rannassa. Toinen köysistä oli edelleen paikallaan, vaikka molempien piti hävitä vähän äkkiä.

Joskus ihminen voi ajatella helpottavansa elämäänsä jättämällä jotakin valmiiksi esimerkiksi talven yli kevääksi, mutta samalla hän voi ajattelemattomuuttaan aiheuttaa muille vaaraa ja onnettomuutta - ja yllättäen joskus samalla arvojen loksahtamisen kohdalleen.

tiistai 6. tammikuuta 2009

Suomalaista miesalppihiihtoa MTV 3:ssa

Kun juuri kukaan urheilija ei pääse pujotteluratoja läpi ja suurin tähti on loukkaantunut, niin pannaan hänet höpöttelemään maalialueelle. Kypäräpäätoimittajilla riittää kuitenkin tarmoa ja tuottajilla tahtoa, vaikka suomalaisia asiantuntijoita ja selostajia on lähetyksissä paljon enemmän kuin urheilijoita. Tätä positiivisuutta voi vain ihailla. Toisaalta tulevat mieleen menneisyyden nuorisojärjestöt, joihin ei kuulunut ainuttakaan nuorta.

Silti uskon suomalaiseen alppihiihtoon niin kuin muuhunkin urheiluun ja toivoisinkin, että solidaarisuutta riittäisi eri lajien välille ja varsinkaan uusmediassa kypäräpäätoimittajat eivät sortuisi pilkkamaan missään vaiheessa muiden kuin omien suosikkilajiensa edustajia, koska jossain vaiheessa rehvastelu ja pilkka osuu omaan nilkkaan. Niin nyt on käynyt.

Toki urheilua on hyvä oppia seuraamaan muutenkin kuin nationalismin näkökulmasta.

maanantai 5. tammikuuta 2009

Julkiset rakennukset ja rakentaminen

Vähän väliä näkee mm. mediassa julkisten rakennusten, esimerkiksi Espoon kaupungintalon tai Olympiastadionin, syvältä aivoista ja sydämestä tulevia räjäytyskehotuksia.

Kyllä vanhaakin voi entistää tai entistää ja säilyttää uusiokäytössä, vaikka olisi varaa rakentaa uuttakin. Säilytettiinhän vanha messuhalli ja Helsingin vanha jäähallikin - hyvin toimivat ja palvelevat isoa tarvetta.

On sekin häpeä, ettei Suomen toiseksi suurimman kaupungin teatteri tiedä, mihin tulevaisuudessa päänsä kallistaisi ja missä toimisi. Mikähän myllerrys muuten on alkamassa Tapiolan ja Otaniemen seudulla?

Aivan liian myöhään Espooseen tulevaa metroa ei kehdattu enää panna nykyisten lasten maksettavaksi, vai vitkutellaanko sittenkin.

lauantai 3. tammikuuta 2009

Presidentti

No onhan se nyt selvää, että kunnon ihminen pitää olla - joku jolla on visioita ja missioita enemmän kuin Tarjalla.

Onnellinen avioliitto

Ennen tiedettiin mitä tulossa on. Nyt tiedetään että seurusteltu on vuosia ja kohtsiltään onnikin yllättää ihan jälkikasvuna. Onko tämä tyylitajua vai tajuttomuutta?

Hienoa murtomaanaiset!

Jotkut kypäräpäätoimittajat ovat olleet viime aikoina hiljaisia tuolla uusiokanavoiden suunnalla. Heillä ei ole moitittavaa eikä kehuttavaa. Hyvä Aino-Kaisa, Virpi ja muut talviURHEILIJAT :-)

perjantai 2. tammikuuta 2009

Siivous on turhaa

Unohda huushollisi siivoushömppä. Lähde ulos. Pakkanen puree kuin rakkaus ja olet hetimiten uusi ihminen. Palaa kotiin, ja pölypunkit kuolevat lemmentuskiin kohdatessaan elämänsä ihmisen.